Elämä on tarinaa. Yritykset ja monet työyhteisöt ovat oivaltaneet, kuinka tärkeää yrityksen historia ja tarina on. Hieno menneisyys velvoittaa sekä työntekijöitä että johtoa tekemään parhaansa, jotta tarina jatkuisi. Suomen tarina se vasta kertomisen arvoinen on! Jokaisen päättäjän velvollisuus on huolehtia siitä, että tarina jatkuu ja paranee edetessään. Ymmärretäänkö tämä riittävän hyvin kaikilla tasoilla? Käytetäänkö historiaa ja mielikuvia hyväksi virheellisin perustein, itselle julkisuutta hakien?
Ympäristöjärjestöt käynnistivät 17.5. kansalaisaloitekampanjan, joka tähtää avohakkuiden kieltämiseen valtion metsissä. Avohakkuut historiaan -kansalaisaloite on aikataulutettu seuraavan eduskunnan käsiteltäväksi. Kuuden kuukauden nimienkeruuaika päättyy marraskuussa.
Aloitetta edistetään iskulauseilla ja mielikuvilla: ”Avohakkuumetsätalous ja liian suuret hakkuumäärät ovat ajaneet metsäluonnon ahdinkoon. Avohakkuiden kieltämisestä hyötyisivät paitsi suomalaisten yhteisten metsien lajisto, elinympäristöt ja vesistöt sekä ilmasto.” Vaikuttaa siis tolkun aloitteelta.
Mutta… Eipä juuri parempaa esimerkkiä voi enää löytää mielikuvilla vaikuttamisesta kuin tämä kansalaisaloite. Aloitteen hyviin päämääriin on helppo yhtyä, vaikka faktat siinä ovat päin honkia. Kai jokainen ymmärtää, että tietyt kasvilajit ja eläimet hyötyvät valoisista aukoista ja tietyt lajit varjostavasta metsästä. Miksi tätä totuutta pitää kansalaisaloitteella muuksi vääntää?
Avohakkuiden jäljiltä metsät, metsäluonto ja metsätalous ovat hyvässä kunnossa. Metsäteollisuus on noussut jopa viennin veturiksi. Avohakkuut kuuluvat myös tulevaisuuteen, sillä ne varmistavat järkevän metsätalouden lisäksi monien eläinlajien ja kasvien hyvinvoinnin. Aukot kasvavat umpeen, hyvin hoidettuna nopeastikin. Kasvavaa metsää, joka sitoo hiiltä, on ilo katsella.
Osittain avohakkuisiin perustuvan metsänkasvatuksen ansiosta puuston määrä on viimeisen 100 vuoden aikana lähes kaksinkertaistunut. Samoin on käynyt vuosikasvulle. Se on nyt historiallisen korkealla tasolla, peräti 110 miljoonaa kuutiometriä. Metsät ovat entistä tiheämpiä ja järeän puun määrä ja osuus puustosta on puulajista riippuen myös kaksinkertaistunut. Jotakin on tehty oikein.
1970-luvun alussa saman puumäärän saamiseksi avohakkuussa tarvittiin 1,5-kertainen pinta-ala nykyiseen verrattuna. Tästä syystä avohakkuiden pinta-alat ovat pitkään olleet Suomessa laskussa, vaikka hakkuumäärät ovat pysyneet ennallaan tai nousseet. Ei ole mitään syytä muuttaa metsäpoliittista linjaa.
Avohakkuut historiaan -kansalaisaloitteella on hyvät tarkoitusperät. Luontoarvot ovat meille kaikille entistä tärkeämpiä, mutta aina kun joku taho esittelee isosta kokonaisuudesta pelkkää hyvää tai huonoa, putoaa uskottavuus nollaan. Se kannattaisi luontojärjestöjenkin muistaa. Ainakaan nykyinen maa- ja metsätalousvaliokunta ei varmasti lämpene tämmöiselle kansalaisaloitteelle, vaikka sitä kunnioittaakin. Tulevasta en tiedä.