Eduskunta alkoi
tällä viikolla käsittelemään niin sanottua tiedustelulakipakettia, jolla
suojelupoliisille ja puolustusvoimille on tarkoitus antaa laajat
tiedusteluvaltuudet kansallisen turvallisuuden varmistamiseksi. Suomen
lainsäädäntö on tältä osin jäänyt selvästi ajasta jälkeen. Jotta tämä
eduskunta voisi käsitellä siviili- ja sotilastiedustelun kannalta
välttämättömät lait, on perustuslakia muutettava kiireellisesti viiden
kuudesosan enemmistöllä. Kiire on tällä kertaa täysin perusteltua.
Toivottavasti
kaikki puolueet lähtevät uudistamaan lainsäädäntöä, sillä se on
välttämättömyys. Rikollisuus, terrorismi, joukkotuhoaseiden suunnittelu
ja vakoilu ovat siirtyneet pysyvästi verkkoon. Varsinkin ikäihmisiin
kohdistuvat petokset käyvät koko ajan röyhkeämmiksi. Viranomaisille ja
poliisille on nopeasti turvattava ajantasaiset keinot torjua ennalta
uhkia, joita kansainvälinen rikollisuus ja vakavat valtion sisäiseen
turvallisuuteen kohdistuvat vihamieliset suunnitelmat tuovat tullessaan.
Yksityisyyden
suoja on tärkeä arvo sinänsä, mutta nyt siitä on entisessä tiukassa
merkityksessä luovuttava. On vaan luotettava siihen, että yksityisen
ihmisen arkiliikkeitä ei vahdita eikä sanktioida millään muotoa. Näin on
myös luvattu ja siitä tullaan pitämään kiinni. Lupa tiedonhankintaan ja
-urkintaan täytyy jatkossakin saada tuomioistuimelta, tosin kevyemmin
perustein.
Nykyinen
talousrikollisuus on kansainvälistä ja kytkeytyy harmaaseen talouteen
ja huumekauppaan. Valtioiden rajoilla ei enää ole rikosten tekijöille
merkitystä. Tilanne on poliisin kannalta hankala, sillä rikoksiin
kytkeytyy normaalilta näyttäviä yrityksiä ja bulvaanien käyttö on
yleistä.
Nuorten
terveyden kannalta kaikkein vakavinta on huumausaineiden käytön
lisääntyminen. Tämä selviää kaupunkien jätevesitutkimuksista, joiden
perusteella esimerkiksi vaarallisen metamfetamiinin käyttö on
voimakkaassa kasvussa. Jos se minusta olisi kiinni, lisäisin tullin ja
poliisin resursseja huumausainerikollisuuden torjuntaan 200 hengellä.
Uskon, että Suomen poliisi osaa priorisoida voimavaransa oikein, sillä
Ruotsin esimerkit rikollisuuden leviämisestä ovat todella
huolestuttavia.
En
pysty oikein ymmärtämään, miksi Itä-Suomen poliisin toive saada
Iisalmeen kokonaan uusi, poliisilaitokselle sijoittuva Ylä-Savon soten
sosiaaliohjaajan virka ei meinaa saada rahoitusta taakseen. Jokainen
meistä tietää syrjäytymisen olevan lisääntyvän arkirikollisuuden
merkittävä osatekijä. Teimme juuri Iisalmessa isoja kouluihin liittyviä
linjauksia. Jos päättäjillä on vara linjata kuuden uuden koulun
rakentamisesta, niin luulisi olevan vara myös palkata yksi
sosiaaliohjaaja poliisilaitokselle.
Poliisia
on tuettava niin kansallisella kuin paikallisella tasolla.
Syrjäytymisen vastaisessa työssä poliisin ja sosiaalitoimen yhteistyö
samoissa tiloissa on ensiarvoisen tärkeää.