Eduskunta alkoi tällä viikolla käsittelemään niin sanottua tiedustelulakipakettia, jolla suojelupoliisille ja puolustusvoimille on tarkoitus antaa laajat tiedusteluvaltuudet kansallisen turvallisuuden varmistamiseksi. Suomen lainsäädäntö on tältä osin jäänyt selvästi ajasta jälkeen. Jotta tämä eduskunta voisi käsitellä siviili- ja sotilastiedustelun kannalta välttämättömät lait, on perustuslakia muutettava kiireellisesti viiden kuudesosan enemmistöllä. Kiire on tällä kertaa täysin perusteltua.

Toivottavasti kaikki puolueet lähtevät uudistamaan lainsäädäntöä, sillä se on välttämättömyys. Rikollisuus, terrorismi, joukkotuhoaseiden suunnittelu ja vakoilu ovat siirtyneet pysyvästi verkkoon. Varsinkin ikäihmisiin kohdistuvat petokset käyvät koko ajan röyhkeämmiksi. Viranomaisille ja poliisille on nopeasti turvattava ajantasaiset keinot torjua ennalta uhkia, joita kansainvälinen rikollisuus ja vakavat valtion sisäiseen turvallisuuteen kohdistuvat vihamieliset suunnitelmat tuovat tullessaan.

Yksityisyyden suoja on tärkeä arvo sinänsä, mutta nyt siitä on entisessä tiukassa merkityksessä luovuttava. On vaan luotettava siihen, että yksityisen ihmisen arkiliikkeitä ei vahdita eikä sanktioida millään muotoa. Näin on myös luvattu ja siitä tullaan pitämään kiinni. Lupa tiedonhankintaan ja -urkintaan täytyy jatkossakin saada tuomioistuimelta, tosin kevyemmin perustein.

Nykyinen talousrikollisuus on kansainvälistä ja kytkeytyy harmaaseen talouteen ja huumekauppaan. Valtioiden rajoilla ei enää ole rikosten tekijöille merkitystä. Tilanne on poliisin kannalta hankala, sillä rikoksiin kytkeytyy normaalilta näyttäviä yrityksiä ja bulvaanien käyttö on yleistä.

Nuorten terveyden kannalta kaikkein vakavinta on huumausaineiden käytön lisääntyminen. Tämä selviää kaupunkien jätevesitutkimuksista, joiden perusteella esimerkiksi vaarallisen metamfetamiinin käyttö on voimakkaassa kasvussa.  Jos se minusta olisi kiinni, lisäisin tullin ja poliisin resursseja huumausainerikollisuuden torjuntaan 200 hengellä. Uskon, että Suomen poliisi osaa priorisoida voimavaransa oikein, sillä Ruotsin esimerkit rikollisuuden leviämisestä ovat todella huolestuttavia.

En pysty oikein ymmärtämään, miksi Itä-Suomen poliisin toive saada Iisalmeen kokonaan uusi, poliisilaitokselle sijoittuva Ylä-Savon soten sosiaaliohjaajan virka ei meinaa saada rahoitusta taakseen. Jokainen meistä tietää syrjäytymisen olevan lisääntyvän arkirikollisuuden merkittävä osatekijä. Teimme juuri Iisalmessa isoja kouluihin liittyviä linjauksia. Jos päättäjillä on vara linjata kuuden uuden koulun rakentamisesta, niin luulisi olevan vara myös palkata yksi sosiaaliohjaaja poliisilaitokselle.

Poliisia on tuettava niin kansallisella kuin paikallisella tasolla. Syrjäytymisen vastaisessa työssä poliisin ja sosiaalitoimen yhteistyö samoissa tiloissa on ensiarvoisen tärkeää.