Joskus eduskunta käsittelee asioita, joista on vaikeaa saada selvää mistä on kysymys. Siitä huolimatta isoja otsikoita riittää. Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi arvo-osuusjärjestelmästä ja selvitystoiminnasta sekä eräiksi siihen liittyviksi laeiksi on juuri tällainen.
Tämä yli 200 sivuinen tiivis lakipaketti on se kuuluisa hallintarekisteri, josta väännetään kättä sekä eduskunnassa että julkisuudessa. Monimutkaisuudessaan kansainvälistä sijoitus- ja pörssitoimintaa koskeva laki on armelias, sillä se antaa käytännössä itse kullekin vapaat kädet väittää mitä tahansa.
Laki on Suomeen säädettävä vastaamaan EU:n 2014 voimaan tullutta arvopaperiasetusta. Me emme voi valita, säädetäänkö vai ei, sillä asetus on Suomea velvoittava. Muun väittäminen on puhtaaksi jalostettua populismia. Kyse on siitä, että lain säätämisen jälkeen suomalaiset pörssiyhtiöt voivat vapaasti valita, missä EU-alueella toimivassa arvopaperikeskuksessa ne laskevat osakkeensa liikkeelle.
Varsinainen asia on siis yksinkertainen ja ymmärrettävä: kilpailun edistäminen finanssimarkkinoilla ja Suomessa toimivan arvopaperikeskuksen (Euroclear Finland) monopolin purkaminen EU-asetuksen vaatimusten mukaisesti.
Suomessa sijoittajalla pitää olla omissa nimissään avattu arvo-osuustili arvopaperikeskuksessa, joka turvaa osakeomistuksen julkisuuden. Suomalaisen sijoittajan omistuksia voi siis kuka tahansa tarkkailla ja niin myös innokkaasti tehdään. Hallituksen esitys ei muuta tätä suomalaista yleisöjulkisuutta.
Mutta ulkomaisiin käytäntöihin emme voi vaikuttaa, sillä pääomien vapaa liikkuvuus on yksi EU:n perusperiaatteista. Sen pitäisi ainakin jokaiselle kansanedustajalle olla itsestäänselvyys. Ulkomailla yleinen hallintarekisteri tarkoittaa sitä, että pankilla on yksi arvo-osuustili, jolla se säilyttää kaikkien asiakkaidensa arvopapereita.
Yleisöjulkisuus ei hallintarekisterissä toteudu, mutta se ei tarkoita sitä, että verottaja jäisi nuolemaan näppejään. EU- ja OECD-maiden väliset verotietojen vaihtosopimukset velvoittavat ulkomaiset pankit raportoimaan omien veroviranomaistensa kautta Suomen verottajalle Suomessa verovelvollisten asiakkaidensa osingot ja luovutusvoitot.
Olisihan se suoraan sanottuna käsittämätöntä, jos joku kansanedustaja alkaisi vaatimaan, että suomalaisia pörssiosakkeita ei saisi omistaa hallintarekisterin kautta. Sehän tarkoittaisi Helsingin pörssin alasajoa ja koko finanssisektorin näivettymistä Suomessa, sillä noin puolet suomalaisten pörssiyhtiöiden osakkeista omistetaan hallintarekisterin kautta.
Mikään järjestelmä ei ole aukoton, sillä raha liikkuu nykyään napin painalluksella maasta toiseen. EU on lähtenyt päättäväisesti torjumaan aggressiivista verosuunnittelua ja veronkiertoa. Kansainväliset verohäiriköt ja välistä vetäjät saadaan vain kansainvälisellä yhteistyöllä ja tietojen vaihdolla kuriin.
Asiat eivät parane sillä, että yritämme rajata yrityksiemme ja kansalaistemme taloudellista toimintaa vapaassa Euroopan unionissa. Luotetaan siihen, että suomalaiset maksavat verottajalle sen mitä verottajalle kuuluu. Hallintarekisteristä on tarkoituksella tehty paha mörkö, vaikka se on vain väline hallita kansainvälistä sijoitustoimintaa yhden palveluntuottajan kautta.
Monet nykynuoret ovat tottuneet matkustelemaan ulkomailla ja heille on täysin luontevaa hoitaa asioita missä päin maailmaa tahansa. Sen vuoksi Suomi ei saa missään tapauksessa näyttäytyä maana, jossa sijoittaminen ja omaisuuden hallinta on vaikeaa ja ankarasti verotettua. Se kostautuu varmasti. Ei tehdä teatteria tyhjästä, sillä jos joku ehdoin tahdoin haluaa välttyä veronmaksulta, ei se hallintarekisteristä kiinni ole.