”Ensin tehdään hintoja nostavia toimia, sitten hämmästytään kauheasti hintojen nousua, ja lopuksi aletaan puuhata hintojen hyvittämistä ihmisille.” Näin kirjoitti Helsingin sanomat vähän aikaa sitten ja vertasi poliitikkoja hölmöläisiin.
Näinhän on oikeasti käynyt. Kroonisesti alijäämäisen valtiontalouden tilkkeeksi
on nostettu vuosien mittaan milloin mitäkin kulutusveroa ja/tai
viranomaismaksuja. Jostakinhan se raha on otettava.
Olen itse aina ollut hieman eri mieltä kulutusverojen, erityisesti
energiaverojen, nostamisesta, koska tien päässä on alueellinen eriarvoisuus ja
yritysten sekä teollisuuden kiinteiden kustannusten nousu. Kiinteiden
kustannusten nousu heikentää luonnollisesti vientikilpailukykyä ja vähentää
yritysten investointihalukkuutta Suomeen.
Asumisen ja liikkumisen kustannusten nostaminen lisää eriarvoisuutta alueiden
kesken, sillä kohoavat hinnat heikentävät ihmisten ostovoimaa
erityisesti Itä- ja Pohjois-Suomessa, jossa on pitkät etäisyydet ja
ihmiset asuvat omistamissaan taloissa. Ei tätä kenenkään tarvitse enää tutkia
tai arvailla.
Polttoaineveroa on nostettu noin 60 prosenttia viimeisen kymmenen vuoden
aikana. Noudattaako tällainen veropolitiikka taloudellisen, sosiaalisen ja
alueellisen kestävän kehityksen periaatteita? Ei minun mielestäni, vaikka useat
ministerit näitä kestävän kehityksen periaatteita jatkuvasti eduskunnassa
toistelevatkin.
On todella paljon halvempaa käyttää esimerkiksi Helsingissä julkisia kulkuneuvoja
kuin omistaa pakon sanelemana kaksi autoa Itä-Suomessa. On tietysti hyvä, että
maan hallitus suunnittelee työmatkakulujen suurempaa verovähennysoikeutta,
mutta taitaa nämä energialaskujen viimeaikaiset korotukset osua kipeimmin ihan
muihin ihmisryhmiin.
Oma kantani on täysin selvä. Autoilun kustannuksia on pikemminkin laskettava
kuin nostettava. Asumisen ja liikkumisen korkeat kustannukset johtuvat hyvin
pitkälle eduskunnan budjettien paisuttamisesta. Sanna Marinin hallitus on
nostanut ”hyvillä hankkeilla” valtion budjetin määrärahatasoa kolmen
vuoden aikana huikeat 9200 miljoonaa euroa. Totta kai tällainen rahan jakaminen
johtaa verojen ja maksujen korotuksiin.
Sellaisesta poliittisesta toimintamallista on päästävä irti, että ensin
veroilla nostetaan tuotteiden tai palveluiden hinta korkealle ja sitten aletaan
miettiä sitä, miten verorahoilla kompensoidaan korkea hinta niille, jotka eivät
voi varallisuutensa vuoksi ostaa korkean verotuksen tuotteita tai palveluita.
Se on juuri sitä hölmöläisten hommaa, jolla työllisyyttä heikennetään.
Jonkun on rehellisesti kerrottava, että edellä kuvatulla politiikalla Suomi pääsee maailman ykköseksi kannustinloukkusarjassa. Siksi muutos on tehtävä ensi kevään eduskuntavaaleissa, sillä nykyinen hallitus ei yksinkertaisesti kykene leikkaamaan paisunutta valtion budjettia, vaan maksattaa ”hyvät hankkeet” vähävaraisilla.