Kuopion piispa Jari Jolkkonen kysyi kolumnissaan Suomen jakaantumisesta ja erityisesti Itä- ja Pohjois-Suomen jäämisestä monessa mielessä mopen osalle. Hän viittasi Diakonia-ammattikorkeakoulun julkaisuun, jonka mukaan huono-osaisuus on erityisesti pesiytynyt Itä- ja Pohjois-Suomeen.
Niin on valitettavasti käynyt. Syyt monialaiseen pahoinvointiin löytyvät kaukaa ja syvältä. Sen puolen analysointi kannattaa suosiolla jättää kulttuurihistorian ja sosiaalipsykologian asiantuntijoille.
Olisi kuitenkin epäuskottavaa väittää, etteikö valtion harjoittamalla politiikalla olisi ollut merkittävä vaikutus alueemme hyvinvointiin ja talouskehitykseen. Koko 2000-luku on mennyt rahanjakomielessä etelän ja lännen nopeiden liikenneyhteyksien sekä suurten kaupunkien toimintaedellytyksien kehittämiseen.
Isot liikennehankkeet ovat samalla kertaa valtavia aluekehityshankkeita. Ne työllistävät, lisäävät tuottavuutta, houkuttelevat alueelle uusia yrityksiä ja – mikä tärkeintä – lisäävät sekä työvoiman kysyntää että tarjontaa. Pidän selvänä, että isojen liikenneinvestointien kohdentuminen vuosikymmenestä toiseen pääasiassa Etelä- ja Länsi-Suomeen, on yksi syy siihen, miksi Itä- ja Pohjois-Suomi ovat jääneet niin sanotusti mopen osalle.
Valtion väyläverkoston investointiohjelma vuosille 2022–2029 on parhaillaan lausunnolla. Sen on laatinut Väylävirasto. Ohjelmaluonnoksessa ei ole mainittu Itä-Suomen kärkihanketta eli viitostien parantamista välillä Leppävirta-Kuopio. 2000-luvun linja näyttää siis jatkuvan, ellei maan hallitus investointiohjelmaa muuta.
Ohjelmaluonnos herättää ihmetystä, sillä Väyläviraston toimintaa säätelee laki. Sen ensimmäisessä pykälässä sanotaan, että viraston on edistettävä liikennejärjestelmän kokonaisuutta sekä alueiden ja elinkeinoelämän toimintaedellytyksiä ja tasapainoista kehitystä.
Liikennehankkeiden laajoja taloudellisia vaikutuksia (WEI, wider economic impacts) tulisi mielestäni pohtia Väylävirastossa huolellisemmin eikä turvautua vanhanaikaiseen hyöty/kustannusajatteluun, sillä se johtaa vain lisääntyvään segregaatioon alueiden ja ihmisten välillä. Pitäisiköhän Väylävirastoon tehdä piispantarkastus…
Toinen ajankohtainen asia on myös hallituksen pöydällä oleva EU:n alue- ja rakennepolitiikan varojen jako tulevalla ohjelmakaudella. Ne ovat tärkeitä Itä-Suomen yliopistolle, ammattikorkeakoululle, yrityksille ja monille muille tahoille. Kyse on sadoista miljoonista euroista. Kulissien takana kansallista rahaa yritetään siirtää etelään ja länteen, vaikka EU on tarkoittanut nämä varat juuri aluekehityserojen kaventamiseen.
Kaikki puolueet ovat olleet viime vuosikymmenien aikana Suomen ja alueiden kehitykseen liittyvistä asioista päättämässä, joten parantavat liikkeet on tehtävä yhdessä. Tärkeää asiaa ei pidä liikaa politisoida.
Pohjois-Savo on pitkään ollut ministerivapaata vyöhykettä. Se näkyy jossain määrin päätöksissä. Tätäkään asiaa ei pidä ylikorostaa, sillä ministerin kotiinpäin vedollakin on rajansa. Toivottavasti pääministeri ja valtiovarainministeri pitävät kulloinkin huolen Suomen tasapainoisesta kehityksestä.
Julkaistu Savon Sanomissa 21.8.2021