Yli-innokkuus ja vähäinen käytännön tieto on vaarallinen yhdistelmä missä tahansa lajissa. Sitä se on erityisesti sijoitusmarkkinoilla ja politiikassa. Virheet maksavat, joko itselle tai toisille.
Hyvänä esimerkkinä toimii turve, jonka kiihkonomainen mustamaalaus ja harkitsemattomat veronkorotukset ovat johtaneet sekä kaukolämmön hinnan korotuksiin että lisääntyvään hakerekka- ja laivaralliin ulkomailta. Yhden rekan päästöt saattavat olla jopa 130 tonnia hiilidioksidia vuodessa.
Vapon viestintäjohtaja Ahti Martikainen kommentoi asiaa värikkäästi omassa blogissaan: ”No, mitä tällä energiaturpeen nopeutetulla alasajolla saatiin aikaan? Juuri se, mitä alalla pelättiin. Taloustutkimuksen tuoreen selvityksen mukaan vapaaseen pudotukseen syösty energiaturveala tuottaa tilastoihin lähivuosina 3 500 menetettyä työpaikkaa. Eli seitsemän Kaipolaa. Aika vähän on näkynyt ministereitä pahoittelemassa asiaa.”
Poliitikkoja siis varoitettiin moneen kertaan sotkemasta herkkiä energiamarkkinoita, joita kohonnut päästöoikeuden hinta jo sinällään on ohjannut oikeaan suuntaan. Miksi hosua Suomessa, kun EU:n päästökauppaa viritetään parhaillaan vuoden 2030 ilmastotavoitteita varten.
Ideologia otti selkävoiton Sanna Marinin hallituksessa. Ympäristövaliokunnan puheenjohtajan ja meidän muiden alaa ymmärtävien neuvot ja varoitukset eivät kelvanneet.
Mutta pahempaa on tulossa.
Nykyään on suurta muotia sijoittaa vastuullisesti. ESG ja SRI ovat aikaansa seuraaville sijoittajille tuttuja kirjainyhdistelmiä. Komissiossakin on näihin tutustuttu, sillä rahoitukseen liittyviä kestävyyskriteereitä ollaan laittamassa vauhdilla uusiksi.
Iso ongelma Suomen kannalta liittyy siihen, että komission asetusluonnos määrittelee suomalaisen metsätalouden ei kestäväksi! Kyse on tieteellisestä luokituksesta eli taksonomiasta. Pitkän päälle kyse on myös valtavista rahavirroista.
Vain metsien ennallistaminen, metsittäminen ja suojelu saatetaan jatkossa katsoa kestäviksi taloudellisiksi toimenpiteiksi. Sen sijaan esimerkiksi avohakkuut tai turvemaiden viljely eivät täyttäisi rahoituskriteerien vaatimuksia. Komissiossa ei selvästikään ymmärretä metsätalouden perusteita.
Sanomattakin on selvää, että myös metsänomistajien ja maanviljelijöiden byrokratia kasvaa urakalla, jos kansallisvaltioiden ministerit ja Euroopan parlamentti eivät puutu kovalla kädellä komission asiantuntemattomaan esitykseen.
Suomi ei mitenkään voi hyväksyä komission virheellistä esitystä! Suomalainen metsätalous on kokonaisuudessaan kestävää, sillä metsät kasvavat koko ajan enemmän ja enemmän. Nyt on ministereiden ja suomalaisten meppien pidettävä yhtä. Sooloiluun ei ole varaa.