Herakleitos oli antiikin kreikkalainen filosofi, jota usein siteerataan sanonnastaan, että ihminen ei voi astua samaan virtaan kahdesti. ”Me sekä astumme että emme astu samoihin jokiin, olemme ja emme ole”, valistaa historian tietäjä.
Herakleitoksen ympäripyöreät ajatukset kannattaa pitää mielessä, kun iloitsemme talouden positiivisesta käänteestä. Se on nimittäin totta. Lähes kymmenen vuoden pääasiassa ulkomaisten sijoittajien rahoilla elämisen jälkeen maan hallitus pääsi rakentamaan ensi vuoden budjettia myönteisissä suhdanneolosuhteissa. Koko maailma kasvaa, kaikkialla menee hyvin. Niin myös Suomessa.
Se ei tarkoita sitä, että paljon parjatuilla kotimaisilla ratkaisuilla kilpailukyvyn ja työllisyyden parantamiseksi sekä miljardiluokan leikkauksilla ei olisi merkitystä. Totta kai niillä on suuri merkitys, erityisesti valtiontalouden alijäämän kannalta, mutta vientivetoisen talouden kannalta tärkeintä on ostajavaltioiden terve talous. Euroalue on vihdoin päässyt kansainväliseen kasvuun mukaan ja se näkyy Suomen viennissä. Noin 40 prosenttia Suomen viennistä kohdentuu juuri euroalueelle.
Miksi Herakleitoksen viisauksia pitäisi muistella? Voiko samaan virtaan sittenkin astua kahdesti? Voi, jos erehtyy luulemaan, että talouden lähes kymmenvuotinen synkkä ajanjakso oli vain huonoista suhdanteista kiinni, ja että nyt on palkankorotuksien aika. Viime vuosikymmenen virhettä ei kannata palkankorotuksien kautta toistaa tilanteessa, jossa Suomen kustannuskilpailukyky pikkuhiljaa paranee Saksaa, Ruotsia ja koko euroaluetta vastaan.
Tilannetta mitataan yksikkötyökustannuksilla. Tämänhetkiset käyrät ovat Suomen kannalta oikeansuuntaiset. Jos palkkamaltti ei pidä ja alamme puhua jakovarasta, vaarannamme hyvän talouskehityksen. Pahimmillaan valtion budjettitalouden tasapaino oli yli kymmenen miljardia pakkasella. Tästä vuoden 2010 synkästä tilanteesta on päästy ensi vuoden hieman yli kolmen miljardin alijäämään. Tätä kehitystä ei pidä vaalien tai galluplukujen takia pilata lupaamalla äänestäjille liikoja.
Palkansaajien ostovoima kannattaa mieluummin turvata veronalennusten kautta. Se on viennin suotuisan kehityksen kannalta turvallisempi tie ja hyödyttää takuuvarmasti enemmän myös sosiaaliturvan varassa olevien hyvinvointia. Vaihtotaseeltaan ylijäämäinen valtio on paljon sosiaali- ja terveyspalveluita tarvitsevien paras ystävä.
Vaihtotase mittaa kansantalouden ulkomaisten liiketoimien tasapainoa. Jos vaihtotase on ylijäämäinen, kansantalous saa ulkomaisista liiketoimistaan enemmän tuloja kuin sillä on menoja. Tällöin kansantalouden ulkomainen nettovelka pienenee. Saksan ja Ruotsin vaihtotase on reilusti plussalla, peräti 6-8 prosenttia bruttokansantuotteesta. Suomen vaihtotase puolestaan on pakkasella tai matelee nollan tuntumassa.
Suomen vaihtotaseen tulisi olla positiivinen ja vähintään neljä prosenttia bruttokansantuotteesta. En ymmärrä, miksi tästä ei puhuta. Neljän prosentin vaihtotaseen ylijäämä pitäisi asettaa Suomen talouden tavoitteeksi vuoteen 2025 mennessä ja sitouttaa työmarkkinaosapuolet toimimaan tavoitteen saavuttamiseksi.