Valtiovarainministeri Petteri Orpolla on epäkiitollinen tehtävä. Hän joutuu käyttämään punakynää monille hyville hankkeille ja asioille, joita eri ministeriöt esittävät. Ministeriöiden esitykset tosin menevät satoja miljoonaa euroa yli sen, mitä hallitus on yhdessä sopinut.
Parhaiten joka vuosi toistuvan näytelmän kuvasi valtiovarainministeri itse: ”Ministeriöiden esittämistä muutoksista hyväksyimme vain pakolliset lisäykset, jotka aiheutuvat esimerkiksi uudesta lainsäädännöstä. Niitä esityksiä, jotka hallitus oli yhdessä hylännyt huhtikuussa, emme ottaneet mukaan esitykseen.
Elokuisiin riihirituaaleihin kuuluvat valtionvarainministeriöön kohdistuvat moitteet, joiden mukaan ministeriö on kiusallaan jättänyt rahoittamatta erilaisia teitä, väyliä tai lakkauttanut joitakin tukia. Moitteita tulee joka suunnalta Suomea.
Tämä kritiikki kuuluu kulloisenkin valtionvarainministeriön työsuhde-etuihin, josta ei pidä hermostua. Arvostelija pääsee julkisuuteen kotimaakunnan etujen puolustajana pahaa valtionvarainministeriötä vastaan, joka onkin kritiikin yksi keskeinen tavoite”.
Erityisesti hallituspuolueiden kansanedustajien tulee ajaa muutoksia budjettiin yhdessä eikä sortua toisen hallituspuolueen ministerin moittimiseen. Hyvänä esimerkkinä yhteisestä edunvalvonnasta on Itä-Suomelle tärkeä kuljetustuki, jota vaadittiin palautettavaksi budjettiin siitä huolimatta, että hallitus oli sen jo keskuudessaan päättänyt lakkauttaa.
Toki muitakin yhdessä ajettavia asioita löytyy. Parlamentaarisessa liikenneverkon rahoitusta pohtivassa työryhmässä pääsimme tällä viikolla sopuun siitä, kuinka liikenteen päästöjä vähennetään tulevaisuudessa. Monien vaiheiden jälkeen puolueet sopivat, että esimerkiksi rautatieliikenteen osto- ja/tai velvoiteliikenteen rahoja lisätään parilla miljoonalla eurolla vuodessa seuraavan neljän vuoden aikana.
Kaksi vuotta sitten VR lakkautti Iisalmesta Helsinkiin kulkevan aamuvuoron kannattamattomana. Vuoro oli pääkaupungissa asioivien kannalta hyvä. Luonnollisesti aamuvuoron lakkauttaminen merkitsi myös iltavuoron lakkauttamista, sillä juna pysähtyi Kuopioon.
Nyt valtion budjettiin pitäisi parlamentaarisen linjauksen mukaan tulla lisää rahaa, jotta VR voi ajaa myös liiketaloudellisesti kannattamattomia vuoroja. Se tarkoittaa sitä, että aamu- ja iltavuoron palauttaminen Iisalmesta Helsinkiin ja päinvastoin ei enää ole rahasta kiinni.
Samoin kun kuljetustuessa, vain alueen kansanedustajien yhteinen edunvalvonta ja rakentava neuvottelu ministerin kanssa tuo positiivisen lopputuloksen. Ylä-Savon talousalueen erinomainen talouskehitys ja lisääntynyt liikkumisen tarve puoltaa junayhteyksien palauttamista.
Ministeri Anne Bernerin johtaman parlamentaarisen liikennetyöryhmän pääseminen lähes yhteiseen näkemykseen oli erityisen tärkeää tilanteessa, jossa moni hyväkin asia kaatuu erimielisyyksiin. Kansalaisten usko poliittisen järjestelmän kykyyn sopia asioista ei saa horjua. Yhteistyö vie eteenpäin, toisten syyttely taaksepäin.